the Desolation of Smaug

 Warnings: tämä postaus sisältää niin pitkän selityksen the Hobbit: the Desolation of Smaug -elokuvasta, että kerkeäisit katsoa koko 2h 45min kestävän filminpätkän samassa ajassa kuin lukea alla olevan tekstin. Kelaa ihan suosiolla seuraavien kuvien väli kokonaan ohi, jos ei kiinnosta. Lopussakaan ei tosin ole kuin pari riviä muuta tekstiä ja pari kuvaa että heh, sori.

*SUPER SPOILER ALERT*

~ Spoilausta luvassa niille jotka eivät ole lukeneet the Hobbit -kirjaa ja/tai katsoneet elokuvaa ~

PETER JACKSON OLET PARAS.

Okei no, DoS -elokuvan alku meni jotenkin ihan järkyttävää vauhtia eteenpäin, Mirkwoodissa harhailu vaikutti lähinnä vaan päättömästi ympäriinsä juoksentelulta. Jotenkin tykkäsin myös enemmän kirjan versiosta jossa se polku ei hävinnyt itsestään (mitä siinä edes tapahtu? yhtäkkiä tuli vaan kuilu eteen? ok?), vaan ne kadotti sen ihan oman toimintansa takia, kun eivät kuunnelleet neuvoja tiellä pysymisestä. Idiootit.

Mutta sen jälkeen oli ihan hyvännäköstä hämähäkkien kanssa tappelua jaaaa HALTIAT ♥ Koko se haltiakaupunki -osio oli erittäin kiva ja se miljöö (hei plz kattokaa, osaan käyttää käsitteitä) oli niiiin nätti. Sen jälkeinen tynnyrihyppely oli välillä vähän ANTEEKSIMITÄ -reaktiota herättävää, mutta ihan huvittavaa, en valita.

Laketownissa kohtasin pienoisen pettymyksen mustien nuolien muodossa. Niitten (huom monikko) asemaa oli korostettu jotenkin turhaan. I don't get it, I'm not drunk, a million people in the place and there you are mutta toisaalta ei tuo nyt mitään pilannutkaan, joten olkoot. Ehkä kolmas elokuva tuo tullessaan jonkun selvennyksen. Tai sitten ei.

Miun suurin huolenaihe koko elokuvassa oli Smaug, joka onneksi näytti kuitenki NIIN paljon paremmalta kun mitä olin pelännyt. Siinä ainoassa traileripätkässä jossa sen naamaa näytettiin, se näytti niin kömpelöltä ja typerältä että ei oikein tiennyt pitäiskö itkeä vai nauraa. ONNEKSI kokonaisuutena Smaug näytti ihan tosi hyvältä ja vaikuttavalta, olin tyytyväinen.

Mutta sitten päästäänkin siihen keskustelua paljon herättäneeseen aiheeseen... Tauriel. Okei, rakastuin koko hahmoon jo ennen elokuvan näkemistä parin katsomani Evangeline Lillyn haastattelun jälkeen, ja se tunne ei kyllä hälventynyt leffaa katsoessakaan. Mutta sitä EN ymmärrä, että mikä pakko oli ottaa joku Taurielin ja Kilin rakkaustarina mukaan tähän trilogiaan. Ei se mikään hirveä asia oo eikä millään tavalla pilannut noita juonikuvioita, MUTTA se oli täysin turhaa. The Hobbit on ihan täydellinen tarina ilman mitään romanttisia kuvioitakin. Tuo sai vaan kaiken vaikuttamaan siltä että Tauriel on otettu mukaan vain siitä syystä, että saadaan joku naishahmo joka voidaan parittaa jonkun kaikkien (paitsi minun) kuolaaman hahmon kanssa. HUOH.

Kokonaisuutena elokuva oli kuitenkin aivan upea, hienosti tehty ja visuaalisesti äärimmäisen näyttävä. Miun on ihan pakko käydä katsomassa se vielä toisen (ja ehkä kolmannenkin) kerran. Joo, muutoksia kirjaan oli tehty kuten jo ensimmäisen elokuvan kohdalla sai huomata, mutta miun mielestä se on ihan ok. Eihän kukaan tiedä, onko enää tulossa yhtäkään isompaa Tolkienin töihin pohjautuvaa elokuvaa, joten miusta on ihan oikeutettua ottaa tähän mukaan kaikkea hiukan monipuolisemmin, kun mitä siinä lyhyehkössä kirjassa on. Ja miusta kuitenkin tämä koko trilogia on tavallaan erillään siitä kirjasta ja enemmänkin pohjautuu siihen sen sijaan että sen tarkoitus olis noudattaa orjallisesti jokaista pienintäkin yksityiskohtaa tuomatta mukaan ollenkaan mitään yllätyksiä. Miusta tää on hyvä juuri näin.

The Desolation of Smaug oli myös sävyltään paljon synkempi kuin ensimmäinen osa, ja mie tykkäsin siitä. AUJ oli kyllä hauska ja just sellanen hyvä kepeä alotus tälle trilogialle, mutta DoS:ssa rupes näkymään se syvyys mitä the Hobbitissa on, se tummempi sävy.

Loppu tässä elokuvassa oli kyllä ehkä kamalinta mitä on olemassa. Ensinnäkin se koko elokuva tuntu miun mielessä noin tunnin mittaselta, joten en osannu yhtään hahmottaa että ollaan jo loppuvaiheessa. Ja muutenkin, miten kukaan VOI olla niin kamala ihminen että jättää sen tuollaseen hirveään cliffhangeriin. Curse you, nyt en millään malta odottaa sitä viimestä osaa!

Tässä Tauriel ja Fili (for realsies, Fili on paljon paremmannäkönen kun Kili, Taurieeel oletkos sokea!?) Takana olevat piparit on perus taidonnäyte miulta ja erittäin kypsältä mielikuvitukseltani. Miun mielestä paras on tuo, missä on vaan järkyttävä kasa kuorrutetta ja koristesydämiä.

Okei eiköhän tämä kolmen kilometrin selitys ala jo pikkuhiljaa riittää the Hobbitista.

Väsäsin epätoivosesti pari joulukorttiakin tänään. En osaa askarrella OLLENKAAN, joten päätin toteuttaa nää kortit piirtämällä. Yksinkertaista ja helppoa, mutta näkyy kuitenki omaakin kädenjälkeä. Jei.

Kaunista puhelin+Instagram -laatua. Pikkujouloasu perjantailta jeejeje.

Mutta joo, nyt miulla ois tässä vähänniinku puolet englannin yo-vihkosta (mukaanlukien kirjotelma) tekemättä huomiselle, että en kerkeä kauheesti jutustelemaan tän enempiä, mutta näkyillään. Morjens!